Perinteen kultakausi

Arkeologisten löytöjen perusteella kalevalaisen perinteen viimeinen kukoistuskausi sijoittuu ns. Merovingiaikaan 550 - 800 j.a.a.. Tuon ajan esineiden koristeilla ja runojen myyttisillä sisällöillä on selviä temaattisia yhtäläisyyksiä. Monien myyttien varhaisimmat juuret löytyvät jopa kivikautisista kalliomaalauksista monin paikoin Suomenniemeä ja Karjalaa.

Rautakausi alkoi nykyisen Suomen alueilla noin 500 e.a.a., mutta kulttuurinen siirtymä pronssikaudesta rautakauteen ulottuu pidemmälle niin kutsuttuun varhaiseen metallikauteen. Muinaiset suomalaiset heimot elivät yhteisöissä, joissa ei ollut alistavia hierarkioita. Suullisessa perinteessä naiset ja miehet kuvataan samanarvoisiksi. Heidän sankarinsa olivat tiedon ja viisauden etsijöitä ja samat kosmoksen voimat ohjasivat niin ihmisiä, luontoa kuin taivaankappaleitakin.

KALEVALA TV-sarjassa näitä kosmoksen voimia kutsutaan yhteisellä nimellä Muinainen Laki: ”Muinainen laki ohjaa kaikkea. – Vain viisaat tuntevat sen maagisen voiman.”

Kosmos

Muinaisina aikoina tämä maailma ja tuonpuoleinen maailma olivat erottamattomia, ja niiden välinen ”Tuonelan joki” ylitettiin tietäjien henkisten tekniikoiden avulla. Menneiden sukupolvien läsnäolo ja luonnon henget olivat osa jokapäiväistä kokemusta. Ihmisten ja luonnon välistä tasapainoa ylläpidettiin erilaisilla vuodenkiertoon, satokauteen, metsästys- ja kalastusonneen liittyvillä yms. rituaaleilla.

Symbolit

Luonnon elementit

Esivanhempiemme mielikuvituksessa luonnossa on kaikella – kuten kasveilla, eläimillä, mineraaleilla, luonnon elementeillä (maa, vesi, tuli, ilma, tila), taivaankappaleilla, metsillä, kukkuloilla, soilla, järvillä, joilla – oli arkisen merkityksen lisäksi syvempiä piilomerkityksiä. Tämän monitasoisen symbolikielen "aakkosiin" kuuluivat myös tarve-esineet, metallit, työkalut, aseet, kulkuvälineet jne. Seuraavassa kaksi esimerkkiä symbolien käytöstä KALEVALA TV-sarjan tarinassa.

Kultainen puukko

Kullervon perimä suvun Kultainen puukko on korkeamman viisauden symboli. Suomenkielinen verbi "käsittää" on johdettu sanasta "käsi", mikä tarkoittaa, että idea on todella ymmärretty vasta, kun se toteutettu käsien kautta käytännössä. Tästä syystä kultaisen puukon alkuperää sanotaan taivaalliseksi. ”Vieri veitsi taivosesta, puukko pilvistä putosi, pää kullan, terä hopean.” Kultaisella puukolla on tärkeä merkitys TV-sarjan ensimmäisen kauden tarinassa.

Myyttinen Sampo

Suomalaisen mytologian myyttinen "Sampo" on kulttuurin kukoistuskauden hienoin keksintö, joka tuottaa hyvinvointia ja yltäkylläisyyttä kaikille. Sammon takominen edellyttää parasta tietotaitoa ja viisautta. Sen rikkauksia himoitsevat sekä valon että pimeyden voimat. Kuka sen onnistuu rakentamaan ja kuka sen saa lopulta haltuunsa? Sammon salaisuudet paljastuvat TV-sarjan toisella tuotantokaudella.

* * *

Below the English excerpts from Douglas Hardy's studies on the texts of Longfellows from 1854 - University of Birmingham

This item is part of a JSTOR Collection.

KALEVALA - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on maailman laajin kansanrunojen kokoelma. Keskeinen henkilö runojen kerääjistä 1800-luvulla oli tohtori Elias Lönnrot, joka kirjoitti Kalevala-eepoksen (1. painos 1835, 2. painos 1849). Toinen painos sisältää 50 runoa ja 22 795 säettä, ja on käännetty noin 60 kielelle. Lönnrotin ideana oli luoda eeppinen tarina, kuten Homeroksen Ilias ja Odysseia.

Nimen "Kalevala", tohtori Lönnrot poimi yhdestä yhteensä n. 100 000 kerätystä runosta. Tämä sana on myöhemmin vakiintunut tarkoittamaan koko suullista perinnettä Kalevala-perinteen nimisenä, vaikka tri Lönnrot itse sanoi, että olisi voinut kirjoittaa kerätyistä runoista jopa seitsemän erilaista Kalevalaa.

Kalevala-perinne valmisteli monella tavalla tietä Suomen itsenäisyydelle vuonna 1917 yli 100-vuotisen Venäjän valtakauden jälkeen. Sitä ennen Suomen alueet olivat olleet Ruotsin kuninkaiden hallinnassa yli 500 vuotta. Nykyinen suomen kieli on saanut suuren osan kieliopistaan ​​ja muodostaan ​​suulliselta perinteeltä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Kalevala-perinne inspiroi monia suomalaisia ​​taiteilijoita ja kulttuurieliittiä, mm. taidemaalari Akseli Gallen-Kallelaa ja säveltäjä Jean Sibeliusta.

Pariisin maailmannäyttely v. 1900

Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 vieraili 50 miljoonaa ihmistä. Suomi sai laajaa tunnustusta ainutlaatuisella Suomi-paviljongillaan, jonka suunnittelivat suomalaiset johtavat arkkitehdit, kuten Eliel Saarinen ja taidemaalarit, kuten Akseli Gallen-Kallela. Suunnittelu, freskot ja veistokset perustuivat Kalevalan myytteihin.

J. R. R. Tolkien ja H. W. Longfellow

19-vuotias J. R. R. Tolkien löysi Kalevala-eepoksen englanninkielisen käännöksen vuonna 1911. Tämä muutti hänen elämänsä. Hän ammensi vahvasti suomalaisesta mytologiasta kirjoittaessaan bestseller-romaanejaan, kuten "Taru sormusten herrasta". Myös H. W. Longfellow sai Kalevalasta inspiraatiota kirjoittaessaan Hiawathan laulun.

(Katso kuva kirjan sivusta vasemman reunan sarakkeesta.)

Millenniaalit ja sukupolvi Z

Kalevalainen perinne elää uutta renessanssia erityisesti nuorten aikuisten "Z-sukupolven ja milleniaalien" keskuudessa. He etsivät jännittäviä myyttisiä tarinoita sekä toivoa ja esikuvia oppiakseen esivanhempien tapoja elää sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa. Kalevala World – Kalevalan Maailma™ -koulutuskonsepteilla ja KALEVALA – Kultainen aika TV draamasarjalla on heille paljon annettavaa.

ALLA ON LINKKI TUOREESEEN BBC PODCASTIIN - “The Kalevala: the Finnish epic that inspired a nation” (”Kalevala: suomalaisten eepos, joka innoitti valtion synnyn.”)